Kuvia ja kuulumisia

Tässä on mun rakkain "työskentelysoppeni". Keittiön pöydän ääressä. 
Minä kirjoitan, kuuntelen samalla joululauluja ja koirat nukkuvat pöydän alla. 

Sitä ei turhaan sanota, että keittiö on kodin sydän. 
Meidän keittiön pöytä kerää ainakin koko perheen tekemään ääreensä milloin mitäkin. 
Lapset tekevät aina läksynsä keittiössä, vaikka molemmilla on kirjoituspöytä omassakin huoneessa. Samoin kaikki askartelut he hoitavat täällä. 

Joskus pöytälevy on katettu palapelin palasilla, toisinaan kartongilla, liimalla ja kimalteilla. 
Joskus piparitaikinalla, joskus ruuveilla, muttereilla ja työkaluilla.  
Viime ajat mun tekeillä olevan kirjani sivuilla. 
Mitä siis milloinkin, mutta tämä nurkkaus taitaa olla olohuonettakin suositumpi. 
Ei siis ihme, että oma kirjoituskin luistaa kaikkein parhaiten juuri täällä. 


 


Mieheni on intohimoinen huutokauppailija
ja katsoo Huutokauppakeisarinkin kaikki mahdolliset jaksot. 
Toisinaan pyydän häntä huutamaan jotakin tiettyä, jos tulee vastaan 
ja tämä seuraava laitos on yksi sellainen.

Olen haaveillut koristereestä pihaan ja tällainen muutti meille alkuviikosta.
Aivan täydellisen vanha, ihanan harmaa ja sopivan kokoinen. 

Mulla on aina tapana vanhojen esineiden ja talojen kohdalla kuvitella, 
kun ne ovat olleet aktiivikäytössä. Missä ne ovat käyneet, mitä kuulleet, mitä nähneet?
Tämän kohdalla seisoin takana jalaksilla ja kuvittelin matkaa joulukirkkoon. 
Sellaista tälläkin on varmaan joskus tehty. 

Nyt se sai kunniapaikan meidän etupihalta, valoineen kaikkineen.
Keväämmällä se siirretään sitten ehkä puutarhan puolelle.  










Pidettiin äiti-lapsi pikkujoulut viikolla ystäväperheen kanssa. 
Se on ollut meillä jo pari vuotta ohjelmassa ja olipa ihanaa saada järkättyä juhla myös
tämän kaiken koronakamaluuden keskellä. 

Innostuttiin askartelemaan lasten kanssa joulukortit tähän saumaan ja itsekin 
pääsin pitkästä aikaa luomisen makuun. 
Pinterestistä löysin tämän kortin pohjaidean ja voin suositella, jos haluaa 
tehdä nopeasti useamman kortin. Tähän taisi mennä kymmenen minuuttia. 
Ja tuo maisemahan muuntautuu vaikka mihin. 




Viikonloppu vietettiin mökillä, jossa satoi satumainen ensilumi. 

Lauantain vei osaltani migreenikohtaus ja sen makasin suurimmaksi osaksi sängyn pohjalla, mutta sunnuntaina ulkoiltiin porukalla, laiteltiin aurauskepit paikoilleen, pelattiin korttia ja asennettiin jouluvaloja. Lapset koristelivat myös "pikkujoulukuusen" ja leikkelivät lumihiutaleita ikkunaan.





Olen tunnelmaihminen viimeiseen soluun ja rakastan iltoja yli kaiken. 
Hämärä, ihan mihin vuodeaikaan vaan, on niin mun juttu. Siksi en varmaan podekaan minkäänlaista kaamosmasennusta vuoden pimeimpään aikaan. 

Rakastan tunnelmallisten hämäräkuvien ottamista ja niitä tässä 
postauksessa onkin poikkeuksellisen paljon. Toivottavasti kaikista saa edes jonkinlaisen
käsityksen siitä, missä kuljetaan. 







Ihanaa alkavaa viikkoa,

Emppu



Kommentit