Lucky - murrosikäinen koltiainen

Siitä on nyt suunnilleen kahdeksan kuukautta, kun haettiin meidän pieni tassutoveri kasvattajilta kotiin. Pikkuisen ensimmäinen matka taittui mun sylissä. Hän nukkui alun ihmettelyn jälkeen sikeästi koko loppumatkan - lämpimän, emoltaan tuoksuvan peiton sisällä. 

Muistan edelleen tuon hennon, kilon painoisen, kahdelle kämmenelle mahtuneen pennun. Tuntui, ettei mitään niin pientä ja haurasta voi olla olemassakaan. Hän tuntui sylissä ollessaan ihan höyheneltä. Melkein ilmalta. Mutta niin pehmeältä sellaiselta. 

Kun päästiin kotiin, pentu laskettiin varoen eteisen lattialle. Hän lähti muitta mutkitta, häntä kiepillä reippaasti askeltamaan suoraan keittiöön. Siitä päivästä lähti meidän yhteinen elämämme. 




Lucky - meidän pieni oravainen, täytti vastikään kymmenen kuukautta. Poitsu on kasvanut jo aikuisen Maltankoiran mittoihin ollen säkäkorkeudeltaan 24 senttiä ja painoltaan 3,5 kiloa. 
Vauva-aika on siis takanapäin ja tällä hetkellä meidän huushollissa mellastaa murrosikäinen hauva. 
Tätä murrosikää kutsutaan myös mörköiäksi, sillä koira saattaa yhtäkkiä alkaa pelätä outoja asioita, joihin ei välttämättä ole aiemmin kiinnittänyt edes huomiota. 

Luckylle murrosikä ei ole tuonut mukanaan pelkoja, vaan enimmäkseen kuuroja korvia ja remmiräyhäämistä. Siinä missä kaveri ennen ohitti muut koirat paikallaan seisten ja haistelemalla ilmaa, hän nykyään vetää valjaitaan vasten kuin pieni härkä ja murisee jo kymmenen metrin päästä. Toisinaan jopa haukkuu. 
Myös pihalla vapaana juostessa luoksetulokutsut ja muut käskyt kaikuvat tätä nykyä usein kuuroille korville. Lucky katsoo aina kaukaa tarkkaan, meneekö emännän käsi taskulle samalla, kun käsky käy. Jos namipussin rapina kuuluu, tullaan korvat iloisesti liehuen paikan päälle. Ilman herkkua on kuin tuuleen huutaisi. 





Kesä ja vähäluminen kevät avasivat meidän tassukaverille ihan uuden maailman, jossa on joka päivä jotain uutta löydettävää. Ja maistettavaa. Toisinaan löydökset eivät ole omistajille yhtä mieluisia kuin koiralle. 

Esimerkiksi keväällä, kun toisen koiran passelinkokoinen papana sattui löytymään lenkkipolun varrelta, nappasi Lucky sen ilolla suuhunsa. Voitte vaan kuvitella kuinka yökötti yrittää saada tehtyä koiran kanssa vaihtokaupat siitä "namipalasta" lammasherkkuun.  

Jäniksenpapanat kuuluvat myös koirakansan napostelulistalle. Samoin ruohonkorret. Myös muutama voikukan kukkaosa on Luckyn vatsaan hävinnyt. Jos näkee kaverin painelevan sentti kerrallaan eteenpäin kuono maassa, voi olla varma, että siellä on tarkastelun alla joku mielenkiintoinen eläinkunnan jäsen. Lucky on nuuskinut ihan liiankin lähietäisyydeltä mm. muurahaisia, hämähäkkiä ja paria kimalaista.  

Muuten meidän koiruli kesäilee mielellään pihamaalla. Hän löhöilee trampan varjossa, kiveyksellä tai jonkin puun alla ja spurttaa silloin tällöin, kuin jänis makuulta, ohi lentävien lintujen perään. 







Tämä pieni mustakuono on maailman rakkain haukku. Ja aina mukana siellä missä tapahtuu.

Hän tulee aamulla herättämään mua nuuhkuttamalla ensin korvaa. Sen jälkeen hän makaa tyynyni yläpuolella ja koittaa kiskoa ponnarilenkkiä päästäni. 
Kun makaan jumppamatollani tekemässä liikkeitäni, hän tulkitsee tekemiseni leikiksi ja riehuu ympärilläni tuulen lailla - kiiveten käsiä ja jalkoja pitkin sekä seisten mahaani vasten. Pieni kieppihäntä innosta heiluen.  

Kun teen ruokaa, jaloissani odottaa pieni karvainen kuono, josko siellä pannulla olisi jotain hänellekin. 
Kun on paha mieli ja kyynel valuu poskelta, hän istuu edessäni, katselee ihmeissään ja nuolaisee kättäni. 

Lucky tulee aina ilolla ovelle vastaan, kun tulen kotiin. Hän tulee usein makaamaan lämpimänä ja pehmoisena jalkojeni päälle, kun istun ruokapöydässä tai teen töitä koneella. Iltaisin hän lepuuttaa joko lattialla telkkarinkatseluseurana tai sohvalla, kylki jalassani kiinni. 

Ja kun lähden kävelemään johonkin, pieni, uskollinen, rakas varjoni seuraa minua lähes kaikkialle.

Aurinkoista uutta viikkoa toivotellen,
Emppu  

KoiraIG: luckythemaltese8



Kommentit