Kotiopettajatar tässä hei!

Helouhelou ihanaiset! Mitä teille kuuluu?

Etäopiskelua mennään kolmatta viikkoa ja tämän perheen äiti on oppinut jo käyttämään Google Classroomia, liittymään Meetiin, lähettämään Youtuben videoita WhatsAppilla ja jakamaan oman sijaintinsa toisille Google Mapsissa. (Joo, oon täysi puujalka sovellusten maailmassa, joten nämä ei oo todellakaan olleet mulle itsestäänselvyyksiä tähän saakka).

Lisäksi olen tässä sivussa kerrannut genetiivin, partitiivin ja nominatiivin. Niin - sekä paikallissijat. (Nevö hööd bifoor, mutta kuulostaa pätevältä).

Olen loistanut matikan apuopena sekalukujen kerto- ja jakolaskuissa (joista tuli mun opastuksella enemmän sekolaskuja). Taputtanut tavuja, opettanut koiralle kierimisen ja lakannut kynsiä (en koiran).



Olen vannonut käsi sydämellä esikoiselle, ettei kukaan (nolo) perheenjäsen seikkaile taustalla (nolossa) yöpaidassa ja tukka pystyssä tekemässä jotain (noloa), kun hänellä on enkun nettitunti.

Olen osallistunut vieraan ominaisuudessa eskarilaisen etätehtävänään järjestämälle sisäpiknikille. (Sellaisia pitäisi oikeasti järjestää useammin! Oli aivan älyttömän mukavaa!)

Ja olen harjannut harjaamasta päästyänikin meidän ihanan valkoista, pehmeäturkkista koiraa, joka muistuttaa nykyään enemmän takkuista pölyhuiskaa (jos nyt pölyhuiskalla voi olla harmaat polvisukat).

Lucky pestiin viikko sitten (ja taas huomenna), mutta ei ihan heti uskoisi. Pätkä on painellut tässä muutaman päivän elämänsä innolla kaikenlaisten oravanhajujen perässä pitkin poikin metsiä ja risukoita ja jälki on sitten sen mukaista. Mutta mitä siitä. Turkin saa taas valkoiseksi (tai sinnepäin. Valkoisen määritelmä kun on niin laajaskaalainen. Tsekatkaa vaikka Tikkurilan värikarttaa). Pääasia, että koira on onnellinen...




... ja ihmeissään.
Nimittäin siitä, että perhe on kotona 24/7. Luulenpa, että tämän koronakaranteenin jälkeen tulee olemaan taas pieniä käynnistymisvaikeuksia koiran yksinjäämisessä. Just nimittäin hän alkoi siihen tottua, että lähdetään kaikki aina aamuisin johonkin ja nyt ollaan kolme kuukautta kotona lähtemättä muualle kuin lenkillä käymään. Ja silloinkin koira raahataan yleensä mukaan.

Jonkinlaista yksinoloa kaiken hässäkän keskellä tuo karvakaverikin kaipaa. Sen näkee siitä, että poju on alkanut viihtyä enemmän sängyn alla nukkumassa tai valitsee unipaikkansa niin, että saa päänsä piiloon joko tyynyn tai verhon taa. Ajatuksella - kun mä en näe sua, et säkään näe mua.

***

Huhtikuun alussa oon yleensä aina alkanut suunnitella meidän eskarilaisen synttäreitä, jotka ovat toukokuun lopulla. Tammikuussa puhuttiin hänen kanssaan etukäteen, että pidetään tänä vuonna naamiaissynttärit. Myös aikuisten olisi toivottu joksikin pukeutuvan.

Olin jo ihan täpinöissäni valinnut itselleni kaksikymmenluvun charlestonmekon asusteineen, mutta en ehtinyt vielä käydä niitä ostamassa. Näillä näkymin juhlitaan sitten myöhemmin. Kuinka paljon myöhemmin, se jää nähtäväksi.


***

Tähän väliin laitan meidän eskariopelta tulleen kivan idean. Itse en ollut tällaisesta ainakaan tietoinen.

Googlaa esimerkiksi karhu. Wikipedian kohdassa on vaihtoehto "näytä kolmiulotteisena". Siitä kun painaa ja toimii ohjeiden mukaan, saa kyseisen eläimen vaikka omaan olohuoneeseensa. Sen kanssa voi ottaa sitten kivoja kuvia. Meidän lapsilla meni tän jutun kanssa tunti ihan kivasti.

Kaikkia eläimiä ei kolmedeenä löydy, mutta ainakin hevonen, karhu, susi, käärme, leijona, koira, hai, kilpikonna ja kissa.






***

Tämän viikon sunnuntaina, mulle tulee täyteen vuosi tämän blogin kirjoittamista. Ihan uskomatonta, että vuosi on mennyt näin äkkiä!

Kun silloin yhtenä huhtikuisena iltana perustin Bloggeriin tilin ja aloin näpytellä esittäytymistekstiäni, en olisi IKINÄ uskonut, millaisessa maailmantilanteessa blogini yksivuotispäivää vietän. Siinä sitä taas nähdään, kuinka elämä yllättää.

Mutta täytyy vain ajatella niin, että jonain päivänä tämäkin on ohi ja koko ihmiskunta palaa normaaliin päiväjärjestykseen ympäri maailmaa. Useimmalla tämän jälkeen varmasti erilainen näkökulma moneen asiaan takataskussaan.

Ja jonain päivänä meidän lapsenlapset opiskelevat tämän vuoden tapahtumia historiankirjoistaan. Lukevat viruksesta, joka laittoi hetkeksi koko maailman polvilleen, mutta josta selvittiin sittenkin. Yhtenä rintamana.

Aurinkoista viikonloppua,
Emppu









Kommentit