Kuvien ja asioiden tilkkutäkki

Tässä postauksessa on syystä kaikkea sekalaista. Rajaamattomia, fiksaamattomia, yhdellä asettelulla ja otolla napsittuja kuvia. Kuvia, joita oon ottanut matkan varrella, mutta mitkä nyt ei vaan ole sopineet yhteen minkään muun aiheen kanssa. Vähän sellainen arkisten otosten tilkkutäkki. Nyt tuntui kivalta vaihteeksi tehdä tällainenkin.

Lakua pusseissa, laatikoissa, patukoissa, rasioissa...

Ekat kuvat ovat Jyväskylässä sijaitsevasta Pandan tehtaanmyymälästä ja sieltä raahatuista tuliaisista. Poikettiin sen kautta, kun ajettiin kotiin Vuokatista.

Sitä tuoreen lakun aistit täyttävää tuoksua, mikä tuli heti pihalla vastaan, ei voi edes sanoin kuvailla. Hyllyt olivat täynnä kaikkia mun lemppareita ja sisääntulossa oli vielä iso arkullinen maistiaisia. Tytölle löytyi namien lisäksi mageet hiuslenksut ja pinnit, joissa on koristeina lakunpalat. (Tiesittekö muuten, miten monta suklaalevyä karkkilakossa oleva nainen tuliaiseksi tarvitsee? En minäkään olisi arvannut.)








Mättöpäivä

Oon toteuttanut vaihtelevalla menestyksellä elämäntapamuutostani kuluvan vuoden päivästä yksi ja tämä tiistai saa olla ihan raatorehellinen sortuminen, takapakki ja takin kääntö. Ei vaan aina jaksa tsempata ja kieltäytyä.

Talviloman virkeydestä ei oo enää tietoakaan. Kaksi (!!!) aamua aikaisia herätyksiä ja myöhäisiä nukkumaanmenoja on saanut jo tän kamelin selän taittumaan. Ja mitä enemmän koittaa tehdä ja olla aktiivinen, sitä väsyneemmäksi vaan tulee. Tää karhu haluaa vielä jatkaa hetken talviunia.

Ja mitäs kivaa siitä väsymyksestä seuraa? Aivan!  V-A-L-T-A-V-A sokerinhimo.

Oon tässä vuoden alusta koittanut kuunnella aina kehoa, mitä se milloinkin kaipaa. Lepoa, ruokaa, juomaa jne. No, tällä hetkellä mun kroppa kaipaa mieletöntä määrää mättöä! Pipareita, suklaata, lakupussin kokonaan ja vielä jätskiä päälle. Kiitos! Kahvia ehkä puoli litraa kaveriksi.
Ja kehon paras ystävä aivot on liittoutunut mua vastaan ja kuiskii koko ajan, että siitä vaan. Antaa palaa. Mitä muutamasta turvonneesta nivelestä, kun suklaa sulaa suussa.

Mulla on (kaikkien ohjeiden mukaisesti) kotona karkkijemma, jonne oon säilönyt Ystävänpäiväsuklaat ja muut namit. Sen laatikon kahva on melkein kuolasta tahmea. Ne miljoonat kerrat on tässä pikkuhiljaa valuneet mieleen, kun oon lukenut, ettei kannata pitää kaapeissaan mitään herkkuja joista koittaa päästä eroon. Ja tottahan se on. Vaikka paremman puutteessa sitä juo vaikka mehutiivistettä raakana ja nuolee hunajat purkin pohjalta, että kroppa saisi vähän tehoja, joita se tuntuu kaipaavan.

Tai ehkä pitäis vain mennä aikaisemmin nukkumaan. Se varmaan ratkaisisi aika monta asiaa.


Mun herkkulaatikko.

Nämä ja Fazerin suklaamansikat on ihan parhaita.

Meillä on aina näitä tai samaa settiä olevia kanelipullia pakkasessa. 
Puolen minuutin sulatus ja päiväkahvilla on kaveri.

Tämän päivän askeettinen lounas. Ei niin mitään terveellistä. 
(No ehkä ruisleipä...)

Paineet katossa

Saatiin mieheni kanssa kunnon naurut yks aamupäivä, kun istuttiin vastakkain keittiön pöydän ääressä. 

Mulla on lääkekokeilussa pilleri, joka voi nostaa verenpainetta ja siksi lainasin ekoiksi viikoiksi vanhemmiltani verenpainemittarin. Siinä me nelikymppiset sitten istuttiin ja mittailtiin kumpikin paineitamme. Minä kirjasin niitä vielä ylös ja googlasin viitearvoja. Samassa yhteydessä puhuin kipeästä selästäni ja mieheni kertoi, että lonkkaa on alkanut särkeä. Katsottiin sitten samaan aikaan toisiamme ja alettiin nauramaan tätä ikääntymistä. 

Nuorena jutellaan rakkaudesta, hiukan vanhempana lapsista ja töistä. Nyt ollaan saavutettu jo seuraava porras. Mitäköhän sitten tulee? Kun kavereittenkin kanssa nähdään pitkästä aikaa, kyllä siinä jutellaan työt ja sairaudet ensin. Yleensä vielä toisessa järjestyksessä.

(Kuvassa vielä mun lempparilehti Sport. Siitä saa aina hyvää lisäpotkua omasta kunnostaan huolehtimiseen.)




Tuoksulla vai tuoksutta

Seuraavassa kuvassa on yksi mun lempivartalovoiteeni. Koostumus on kiva (vaikkakin aluksi hieman tahmea) ja voide imeytyy nopeasti. Lasten syntymän jälkeen herkistyin jotenkin ihmeellisesti hajuvesille, joita tykkäsin käyttää ennen joka päivä. Nykyään laitan aamuisin tätä rasvaa koko käsivarsien pituudelta, toisinaan myös dekolteelle. Se toimii hyvin päivän tuoksuna ja lisäplussana iho pysyy ihanan pehmeänä.




Lucky, Luckymies, Lucky the man, Luki ja Laku = perheen rakas pätkä

Meidän talviloman ajan koira oli hoidossa mun vanhemmilla. Lucky oli tavalliseen tapaansa ollut hyvin mukautuvainen tilanteeseen ja kaikki oli luistanut hyvin. Maailman iloisin karvakaveri oli meitä vastassa, kun palattiin kotiin, eikä koira päästänyt meitä silmistään ensimmäiseen vuorokauteen. 

Kun kaikki matkatavarat oli vielä purkamatta eteisessä, pätkä kaiveli itselleen sopivan pesän tytön vaatekassiin. Eipä ainakaan päästä lähtemään mihinkään hänen huomaamattaan.





Rakkaudella,
Emppu













Kommentit