Rakas isänmaa

Nuorempana Itsenäisyyspäivä merkitsi pääasiassa vapaapäivää koulusta ja linnanjuhlien vahtaamista telkkarista illalla. Linnanjuhlia katselen suurella mielenkiinnolla edelleen (ja etenkin niiden jatkoja), mutta mitä enemmän vuosia on kertynyt, sitä tärkeämmäksi joulukuun kuudes on käynyt myös muulla tavoin.

Kuinka eri korvalla sitä kuunteleekaan tänä päivänä Finlandian ja Maamme-laulun sanoja, kuin silloin, kun niitä laulettiin koulussa juhlapäivinä.

Joka vuosi Itsenäisyyspäivänä, ajattelen paljon niitä suuria uhrauksia, joita meidän esi-isät ja -äidit ovat tehneet, jotta saataisiin elää vapaassa valtiossa, oman lipun alla. Mistä kaikesta heidän on täytynyt luopua sodan vuoksi. Monien rakkaittensa lisäksi.

Liikutuin jo nuorempana, kun kenraali Adolf Ehnrooth tuli linnan juhliin, perässään joukko muita veteraaneja. Muistan myös Ehnroothin hautajaiset ja kuinka valtava ihmisjoukko hänen viimeistä matkaansa oli tullut Helsingin kaduille kunnioittamaan. Kunpa hän olisi itse ollut sen näkemässä.
Muistan myös herkkyyden presidenttiparin silmissä ja kyyneleet omissani, kun muutama vuosi takaperin Simon sotaveteraanien kunniapuheenjohtaja Armas Ilvo, lauloi Veteraanin iltahuudon juhlien aikana.

Sitä mitä olemme vapaasta isänmaasta velkaa sotiemme veteraaneille, ei pysty maksamaan millään kiitoksilla. Koitetaan kuitenkin pitää hyvää huolta siitä, minkä eteen he antoivat kaikkensa.
Ja kun heidän joukostaan viimeinenkin sodan sankari makaa mullan alla, pidetään me huoli siitä, että myös tulevat sukupolvet muistavat heidät.

Hyvää Itsenäisyyspäivää,
Emppu






Tässä vielä Veteraanin iltahuuto:

"Rannalle himmeän lahden
Aurinko laskenut on
Kutsu jo soi iltahuudon
Taakka jo laskettu on
Taattoa muista sä silloin
Askel jo uupunut on
Lapset ja lastemme lapset
Teidän nyt vuoronne on

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol' maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa

Hymni soi holvissa hiljaa
Tummana kaipuuta soi
Aika on korjannut viljaa
Sarka jo kynnetty on
Ammoin me marssimme kahden
Tulta löi taivas ja maa
Rannoilta Äänisen lahden
Kelle nyt kertoa saa

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol' maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa

Laineissa Laatokan mahti
Kahlita kenkään ei voi
Veljet sen rantoja vahti
Konsa on koittava koi
Ylväänä Karjalan heimo
Tuskaansa kantanut on
Maa-äiti suojaansa sulkee
Vartija poissa jo on

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol' maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa."

(Kalervo Hämäläinen)

Kommentit