Koiruuksia

Kirjoittelen tällä kertaa meidän elämästä pikku koiranpennun kanssa.


Poju ekan trimmauksen jälkeen.


Meillä on neljän kuukauden ikäinen Maltankoirapoika nimeltään Lucky. Itse suloisuus.
Lucky on asunut meillä nyt kahdeksan viikkoa. Eilen just mietin koiraa harjatessani, kuinka nopeasti aika onkaan kulkenut ja kuinka valtavan äkkiä koiranpentu kasvaa. Pojuun on tullut mittaa jo puolet lisää siitä pikku pallerosta, mikä hän oli meille tullessaan.

Lucky muutti meille viikkoa ennen lasten syyslomaa, jonka jälkeen mulle iski kokonaisuudessaan viisi viikkoa kestänyt flunssa ja hengenahdistus, jota epäiltiin mykoplasmaksi. Tämä aiheutti sen, että oltiin koiran kanssa aika tiiviillä napanuoralla nuo kaikki viikot täällä sairastuvalla ja sen jälkeen lyhytkin yksinolo on ollut pikkuiselle aika koitos.

Tarkoitus oli aloittaa pennun yksinjäämisharjoitukset ihan lyhyillä hetkillä ja niistä sitten pidentää hiljalleen. Elämä ei aina kuitenkaan mene juuri sen aikataulun mukaan mitä on itse ajatellut ja aloitushetket venyivätkin heti tuntiin, pariin. Alkuun Lucky jotenkin masentui ihan selvästi, makasi vaan eikä tullut edes vastaan, kun tultiin kotiin. Yhden päivän ajan se kieltäytyi myös syömästä.

Siirryin aika äkkiä uuteen rutiiniin. Kun lähdetään johonkin, käytän pennun ensin takapihalla kunnon juoksuhetkellä. Sen jälkeen leikitään sisällä vähän aikaa pallolla tai muulla lelulla. Toisinaan myös etsimisleikkiä (siinä piilotan herkkuja ja koira saa etsiä ne "Piilo"-käskyn jälkeen). Tän aktivoinnin seurauksena Lucky on jäänyt kotiin helpommin ja yleensä suoraan nukkumaan. (Pennut nukkuu tosi paljon!) Kun tullaan kotiin takaisin, mennään heti takapihalle koiran kanssa ulkoilulle.

Nämä uudet eväät on helpottaneet selvästi koiran "selviytymistä" yksinolosta. Lucky tulee joka kerta riemuissaan ovelle vastaan, kun kotiudutaan. Paria tuntia pitempiä yksinoloja kerralla ei vielä olla pidetty, liittyen osin myös sisäsiisteysopetukseen.


Luckyn lempparipainikaverit.

Näin pienenä murunen muutti meille.





Koira pystyy kuulemma pidättämään tarpeitaan kunnolla vasta viiden kuukauden paikkeilla. Siihen saakka kun pennulla on hätä, se tekee sen tosi nopeasti ja melkein mihin vaan.
Me aloitettiin sisäsiisteysopetus saman tien, kun Lucky tuli meille. Ostettiin kasvattajalta kaksi "pissamattoa", jotka imevät nesteen, mutta eivät päästä sitä läpi lattiaan. Ne ovat myös pestäviä. Yhtäkään sanomalehteä ei olla pidetty lattialla ekan päivän jälkeen.

Pentu oppi tosi nopeasti käymään niillä matoilla pissalla. Tarkkailin Luckyn rytmiä muutaman päivän ja sen mukaan alettiin sitten käyttää sitä pihalla puolentoista tunnin välein ja aina, kun se herää uniltaan. Tätä metodia ollaan jatkettu nyt muutama viikko suht menestyksekkäästi. Lucky osaa jo pyytää ovella ulos, kun on hätä ja nukkuu lähes kaiket yöt käymättä ulkona tai matollaan.

Mä rakastan sisustuksessa mattoja ja etenkin karvalankamattoja, joita meillä onkin melkein joka huoneessa. Vei aikansa totutella siihen, että lattialla ei ole mitään.
Pikkuhiljaa olen alkanut totuttaa koiraa mattojen tuloon tuomalla ensin vanhoja varastossa olleita räsymattoja harjoituskappaleiksi. Osa on saanut olla rauhassa tutustumisen jälkeen, osan on Lucky ehtinyt käydä merkkaamassa. Mutta aika aikaansa kutakin. Kyllä tässä vielä matotkin saadaan takaisin.

Paljon on opeteltu ja opittu asioita puolin ja toisin. Ihanaa kuinka koira tottuu ihmislaumansa rytmiin. Lucky tulee usein sohvan viereen nukkumaan, kun luen lapsille illalla ja siirtyy sen jälkeen sujuvasti toisen lapsen huoneeseen univahdiksi. Kun me mennään miehen kanssa nukkumaan, Lucky siirtyy meidän huoneeseen.


Rokotuksen jälkeen pääsi poikkeuksellisesti nukkumaan äipän ja iskän sänkyyn.

Ihanat pikku tassut 🐾



Ollaan harjoiteltu alusta saakka päivittäin myös peruskomentoja. Aloitettiin "Tänne"- ja "Istu"-käskyillä, "Irti" ja "Paikka" on seuraavat mitä treenaillaan. Koira on siitä kiitollinen opetettava, että lähes joka hauvalla on jokin herkku tai lempilelu, jonka eteen se tekee melkein mitä tahansa. Ja tietysti miellyttääkseen ihmisiään.

Lucky tykkää erityisesti pulmatehtävistä.
Yksi suosikki on herkkupallo, jota pyörittämällä sinne piilotetut herkut putoilevat lattialle. Koira menee välillä sen kanssa pitkin käytäviä aika vauhtia.
Myös solmuun sidottu pyyhe, jonka sisällä on herkku piilossa, on mieluinen.
Samoin namien etsimistehtävä on kiva, mutta kaikkein parasta Luckysta on leikkiä ihmislaumansa kanssa piilosta. Ainakin koiran innosta päätellen.

Piiloleikissä minä pidän koiraa sylissäni ja lapset näyttävät kädestään koiralle namin. Sitten lapset menevät piiloon, koiralle sanotaan "Jälki" ja se lähtee kovaa vauhtia painelemaan samaan suuntaan, minne lapset ovat herkkuineen hävinneet. Useimmiten Lucky löytää piiloutujat ihan itsekseen, joskus tarvitsee vielä hiukan apuja.

Mun aiempia juttuja lukeneet saattavat muistaa, kuinka stressaava ajanjakso mulla oli viime vuonna ja jonka jälkimaininkina olo on ollut ahdistunut vielä tänäkin vuonna. Ihan ilman näkyvää syytäkin.
Sen jälkeen, kun Lucky muutti meille, mulla on ollut kaksi päivää, jolloin entiset olot ovat hiukan palanneet. Muuten kaikki stressi ja ahdistus ovat olleet poispyyhkäistyjä.
En tiedä miten tuo pieni koira sen tekee, mutta vaikutukset ovat selvästi sen aikaansaannoksia.

Sen tekemisiä tulee naurettua niin paljon. Sen kanssa ulkoillaan paljon. Sitä silitellään ja rapsutellaan paljon. Halitaan usein. Sille jutellaan paljon. Ja kuinka paljon se antaakaan meille. Lapsetkin heräävät poikkeuksetta hymy huulillaan uuteen aamuun, kun koira nostetaan sänkyyn herättelemään ja nuuskuttamaan niskaa.



Tämän näköinen naama tulee syksyllä hiekkalaatikolla.


Se myös saattaa olla yksi syy parempaan oloon, kun omia murheita tulee ajateltua todella paljon vähemmän kuin ennen. Koiran kanssa puuhailu (jota on aika paljon), vaatii hetkessä olemista ja omaakin keskittymistä, joten tietoista läsnäoloa tulee harjoitettua päivittäin useampaankin otteeseen.

Koiran koulutuksen lisäksi varsinainen "huoltaminen" ottaa oman aikansa kaikkineen.
Me leikataan kynsiä parin viikon välein, korvat ja hampaat putsaillaan usein ja pitkäkarvainen rotu kun on kyseessä, turkinhoitoon omistetaan aikaa vähintään puoli tuntia joka päivä. Plus pesukerrat päälle.

Maltankoirilla on rodunomaisesti valkoinen, pitkä, maata viistävä turkki. Me aiotaan pitää Luckyn turkki lyhyempänä ja samalla helppohoitoisempana. Yksi kerta on jo käyty trimmaajalla ja voi vain kunnioittaa sitä naista, joka sai meidän hyrrän parturoitua tunnissa fiiniin kuntoon. Itse en olisi uskaltanut siihen huiskeeseen viedä saksia lähimaillekaan.

Maltoilla on lisäksi rodulle tyypillisenä piirteenä silmien vuotaminen. Tämä vuoto värjää silmien aluskarvat punertaviksi. Moni Maltalaisen omistaja on kertonut, että vehnätön ruokavalio auttaisi tähän vuotamiseen ja saattaa lopettaa sen miltei kokonaan. Olen ajatellut kokeilla sitä Luckylle myös jossain kohtaa.

Muuten tämä meidän jässikkä on energinen, tehokas, kaikkien kaveri ja ihana pieni riiviö, joka iskee pentunaskalihampaansa joka paikkaan. Tällä hetkellä jouluvalojen johdot ovat ihan ohittamaton paikka, koska niihin tarttumalla saa äidin välittömän huomion.
Lucky rakastaa myös pyykkikasoja, josta se aina bongaa jonkun kalsarit tai sukat ja juoksee hurmiossa karkuun ne suussaan. Ja häntä vispaa ihan täysillä hyvää mieltä.

(Lisää juttua koirakuumeesta ja Maltankoirasta mun vanhemmassa postauksessa täällä).


Talvisen riemuisaa viikkoa teille,
Emppu




Kommentit