Torstain tajunnanvirtaa

Tämä aamupäivä on kulunut kivoissa merkeissä työmaalla.  
Tykkään suunnitella sisustusjuttuja ja muutenkin kehitellä kaikenlaista uutta ympärilleni. Työpaikan taukohuone on tähän aivan loistava kohde. Siellä on viimeksi tehty jotain korjausliikettä suunnilleen pari vuotta ennen ajanlaskun alkua. 

Jo pelkät värit sattuu silmään sieltä muovimaton osalta. Joo-o, luitte oikein, muovimattopa hyvinkin. Ja vielä sellainen oranssin-punaisen-ruskea. Kuka on joskus saanut sovitettua ne kaikki sävyt yhteen mattoon?
Joka tapauksessa lattia saa jäädä ennalleen, koska ei ole tällä hetkellä mahdollisuuksia isompiin operaatioihin. Pukukaapit ja seinämaalit menevät uusiksi, samoin tavaralokerikot. Ja ehkä hankin lisäksi vielä jotain pientä kivaa sisustuskrääsää, jos sattuu jostain löytymään.






Värikarttojen lisäksi olen selannut innolla astiakatalogeja. Entiset lautaset, mukit ja kupit alkavat olla menneen talven mallistoa ja kohta myös kuluneita (sekä tylsää vakisettiä). Itse tykkään, että huolttiksillakin voisi olla vähän väri-iloittelua sen ainaisen perusvalkoisen sijaan. Toki joissain paikoin näin jo onkin.
Mua on ilahduttanut aina Tampere-talossa käydessäni, kun siellä on väliajalla kahvit tarjolla Muumikupeista. Siitä tulee jotenkin aivan spesiaali olo. Enemmän kuin olisi jossain kylässä, kuin konsertissa.

Tällä viikolla jatkettiin myös saikkuputkea - sekä kotona, että töissä. Fantastinen flunssakausi. 
Viikko sitten oli kipeänä eskarilainen ja nyt esikoinen.

Eilinen päivä meni päänsäryn ja väsymyksen lisäksi pelaillessa Cluedo Junioria (ja siivotessa vihdoinkin sitä maailmanlopun vaatehuonetta). Jos ette ole koskaan pelanneet kumpaakaan Cluedoa, kokeilkaa ihmeessä. Se on ehdottomasti yksi meidän lempparipeleistä. 
Aikuisten Cluedo kestää kauemmin ja siinä täytyy osata lukea, mutta Juniorissa riittää, kun osaa jäljentää näkemänsä tiedot johtolankalappuun. Siinä siis selvitellään vinkkien avulla sitä, kuka söi kakunpalan, mihin aikaan ja mitä hän joi sen kanssa.



Siniverinen, Punakulta, Purppuravalo, Keltanokka ja muut kakkuja syömässä. Cluedo Junior.



Kertokaa muuten tässä samalla hyviä vinkkejä flunssien ehkäisyyn, jos olette jotain havainneet. Meillä on käytössä monivitamiini, D-vitamiini ja ahkeraakin ahkerampi käsienpesu. Silti koulun alun jälkeen meillä on oltu vain kaksi viikkoa ilman vuotavaa nenää. 
Ulkoillaan myös paljon. (Mitä nyt vitosluokkalaista saa välillä patistella, kun ulkona ei ole enää mitään tekemistä hänen mielestään. Paitsi käydä lenkillä).

Ja tämä postaus kun on kirjoitettu enimmäkseen tajunnanvirralla, päästään edellisen lauseen johdattamana ulos. 
Meillä on kaksi "kotisorsaa" : ) Kun oltiin noin kuukausi sitten pihalla tytön kanssa ja hän teki hiekkahommia rannan lähellä, uiskenteli siihen yhtäkkiä äitisorsa katselemaan ihan lähelle tytön touhuja. Isäsorsa tuli myös, mutta pysytteli kauempana. 
Ollaan sitten annettu niille välillä hiukan leipää ja nykyään, jos ovat paikalla, kun tullaan takapihalle, sieltä vaaputaan jo meitä vastaan ylämäkeen. Isäsorsa, joka oli alkuun tosi varautunut, on syönyt pari kertaa jo kädestä. 
Mua ihan huvittaa, kun sorsat ovat niin uteliaita, että seisovat välillä vieressä katselemassa, kun meidän lapset on keinussa tai pyörittämässä hulavannetta tms. Oon nauranut lapsille, että ne ottavat teistä vaan mallia ja käyvät varmaan keinumassa sitten aamuisin, kun me ei olla paikalla.












Pikku koiraa on saatukin vielä odottaa. Hänen piti tulla jo viime viikon tiistaina, mutta ei ole saavuttanut vielä luovutuspainoa. Tämän viikon alussa painosta puuttui enää sata grammaa ja se kuulemma tulee aika usein viikon sisään. Saattaa siis olla, että hartaasti odotettu Lucky pääsisi uuteen kotiinsa vihdoin ja viimein ensi viikon lopulla.



Kasvattajan lähettämä kuva. Lucky (oikealla) ja siskot. Vielä kerran yhteisessä kuvassa.



Nää oli nyt ihan tällaisia normikuulumisia. Olen tehnyt seuraavaa, pidempää kirjoitusta asiasta, joka on itselleni tärkeä - introverteistä ja ekstroverteistä. Tärkeä siksi, että introvertti ihminen saa välillä itsensä ihan stressiin saakka maailmassa, jossa vaaditaan paljon sosiaalisuutta sekä osallistumista kaikkeen. Ja sitähän ei introvertti aina jaksaisi. 

Ihanaa torstaita teille : )

Halauksin, Emppu  


  

Kommentit