Ihanat, kamalat juhlapyhät

Juhlapyhät.
Niistä voidaan olla montaa eri mieltä.

Henkilökohtaisessa elämässäni tykkään juhlapyhistä. Aivan sanomattoman paljon. Elämä on suurimmaksi osaksi sen verran harmaata puurtamista ja kellon mukaan juoksemista, että jokainen mahdollisuus pieneen juhlimiseen on otettava haltuun.






Aina en ole ajatellut ihan näin. Nuorempana pidin kaikkia muita juhlapyhiä ja -päiviä aika turhakkeina, paitsi joulua ja juhannusta. Myöskään synttäreitä ei tullut juhlittua moneen vuoteen. Totta puhuen kahden- ja kolmenkympin välillä en aina edes muistanut, montako vuotta on mittarissa. Piti useammankin kerran laskea se tieto syntymävuodesta.

Kun esikoinen syntyi, halusin hänen oppivan sen, että jokainen ihmisen juhla (niin synttärit kuin nimpparitkin) on edes pienen juhlan arvoinen. Samoin kalenterin juhlapyhät. Niinpä me väkerrettiin ystävänpäiväkortteja, askarreltiin pääsiäisjuttuja, koristeltiin kunnolla vappuna ja kehiteltiin omia perinteitä vuodenvaihteeseen. Kerättiin luonnonkukkakimppu juhannuksena ja kokeiltiin naamioita halloweenina. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Synttäreitä ei jätetä enää väliin, kuten ei nimppareitakaan. Vähintään perhepiirissä herkutellaan kakkukahvit ja -mehut, jos ei isompia kekkereitä ehditä järjestämään. Ja ihan perinteeksi on muodostunut meillä jokaisen omana synttärinä / nimipäivänä / äitien- tai isänpäivänä se, että päivänsankari herätellään uuteen aamuun laululla ja halauksilla sekä tuomalla kortit ja lahjat sänkyyn.



Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua


Mun oman vuoden juhlapyhien jalokivi on piakkoin täällä. Joulu.
Johtuneeko siitä, että olen syntynyt joulukuussa, mutta joululla on aina ollut erityinen paikka mun sydämessäni. Ihan lapsesta saakka.

Jo silloin, kun olin nuori, haaveilin omistavani aikuisena omakotitalon, jossa olisi sen verran tilaa, että voisin järjestää siellä sukujouluja. Mitä enemmän porukkaa, sitä parempi tunnelma.
Näin silmieni edessä keltaisen kaksikerroksisen talon hankien keskellä. Joulukuusi olisi kauniisti koristeltuna terassille johtavan oven edessä ja piha täynnä jäälyhtyjä. Pöytä olisi katettu lempiherkuilla, valot tuikkisivat ikkunoissa ja huone olisi täynnä hyväntuulisia, nauravia läheisiä.

Reaalitodellisuudessa talo on siniharmaa ja yksikerroksinen. Joinain talvina jäälyhdyistä saa vain haaveilla ja hangetkin ovat korkeat nietokset yhä useammin vain tutussa joululaulussa. Lapsuuden perheeni saan kuitenkin luokseni edes hetkeksi joka joulu ja se on mulle perinteistä tärkeimpiä.

Panostan joulun valmisteluun paljon ja kiireestäkin huolimatta nautin yleensä joka hetkestä. Jos aatoksi saadaan vielä kunnon lumikerros maahan, pikkupakkanen ja hiljalleen alas leijaileva lumisade, tuntuu kaikki ihan täydelliseltä.

No, mutta.
Pudottaudutaan hetkeksi tästä joulunostalgiasta "juhlapäivään", jota en varmaan koskaan opi ymmärtämään ja joka myös on pian kirjaimellisesti ovella. Halloween.



Lasten ja äipän halloween-kuvaukset 2018.






Huomaa, että halloween on aika uutta  tuontitavaraa. Pihojen ja talojen koristelu, kurpitsalyhdyt ja naamiaisriehat eivät ole oikein kunnolla vieläkään saavuttaneet suomalaisia. Puhumattakaan karkki-kepposkierroksista, jotka käsittääkseni ovat ulkomailla yksi odotetuimmista halloween-hetkistä.
Suomessa on paljon vastarannan ihmisiä jo Palmusunnuntain virpojia kohtaan, joten luulen, että keppostelu ei tule täällä koskaan saamaan kunnolla tuulta alleen.
Halloween tuntuu kokonaisuudessaan tosi päälleliimatulta, pelkästään kaupalliselta juhlalta, joka maassamme kyllä piristää kylmää ja harmaata alkutalvea, mutta voisi ihan hyvin jäädä juhlimattakin.

Toinen muualta meille tullut juhlapäivä, mikä on mielestäni joutunut ihan pois oikeilta raiteiltaan, on helmikuinen ystävänpäivä.
Vielä nuoruudessani ystävänpäivä oli enemmänkin rakastavaisten päivä ja myös hetki, jolloin pääsi hyvällä syyllä kertomaan tunteidensa kohteelle nimettömällä kortilla, että hänellä on ihailija. (Ja sen jälkeen toivoi, että ihailun kohde tajuaisi katsella kortin jälkeen tarkemmin ympärilleen).

Tänä päivänä ystävänpäivä on kirjaimellisestikin eniten ystävien päivä. Mua hieman harmittaa tämä muutos, koska entinen versio päivästä oli paljon romanttisempi. Toisaalta, ainakin kaupat saavat myytyä enemmän kaikenlaista lahjatavaraa, kun kohdeyleisö on laajennettu lähes rajattomaksi.


Juhlapyhät työmaalla


Omassa elämässäni olen siis juhlapyhäfani. Työelämässä en voi kuvitella kesän lisäksi painajaismaisempaa ajankohtaa työvuorolistojen suunnitteluun kuin joulun ja vuodenvaihteen tienoo.

Joulukuussa on tänä vuonna viiden normisunnuntain lisäksi Itsenäisyyspäivä, Joulupäivä ja Tapaninpäivä. Niitä seuraavat melkein välittömästi Uudenvuodenpäivä ja Loppiainen.

Tällaisessa juhlapäiväsumassa on oma haasteensa saada tunteja tarpeeksi kaikille (vuosivapaajärjestelmästä huolimatta), sillä meidän asemalla ollaan kiinni ainakin Joulupäivä, ehkä Tapanikin ja monena juhlapäivänä on supistettu aukioloaika. Normaalimiehityksen eli kuuden ihmisen sijaan päivässä saattaakin olla työssä vain kaksi henkilöä.






Tähän hässäkkään lisätään vielä henkilöstön toiveet ja huomioidaan tasapuolisuuden vuoksi, kuka on tehnyt minkäkin juhlapyhän edellisenä vuonna. Ja silti voin kertoa, että työnantajasta tuntuu aina yhtä kurjalta laittaa joku töihin jouluaattona.
Meidän asema on auki vain kahteen eli joulua ehtii vielä hyvin viettämään, mutta moni kauppa on auki kaikki juhlapyhät. Toisaalta heille, jotka haluavat tehdä näitä tuplatunteja, ovat kalenterin punaiset päivät haluttuja työpäiviä.

Kun meillä ei ollut vielä lapsia, tehtiin mieheni kanssa useita jouluaattoaamuja asemallamme. Nautin niiden aamujen tunnelmasta tavattoman paljon.
Ympärillä luminen maisema ja pieni pakkanen. Pihalla kuusikauppias. Kahvi ja piparipulla tuoksuivat, myymälä oli koristeltu havuköynnöksin ja kaikki ihmiset olivat hyväntuulisia ja juttelivat mukavia.

Juhlapyhät ovat siis merkityksellisiä mulle ja haluan siirtää sen saman ajatuksen lapsillenikin.

Juhlapyhiä on monia ja varmaan yksi löytyy vuodesta jokaisen makuun. Mun valinta on varma. Mikään muu juhlapyhä ei saa mun silmiä syttymään samoin, kuin joulu. Sillä aloitin, siihen lopetan ja siitä kirjoitan vielä ihan oman jouluhullun postauksen : )

Iloa teidän viikonloppuun!

Halein,
Emppu

FB ja IG: paivaunelmia_ja_unelmapaivia










Kommentit