Sydämet sulattava pentujengi

Kun koirakuume iskee, polttelee monesti niin kauan, että se on sitten menoa. Me ollaan päästy haaveessa nyt niin pitkälle, että pennun kotiutumiseen on enää (vielä!!) hiukan vajaat kaksi viikkoa aikaa.

Koira-aitaa on vedetty jo piha puoliksi. Toinen puoli pitäisi vielä laittaa. Ensi viikolla lähdetään porukalla hankkimaan pienelle ekoja varusteita kotiin valmiiksi, aloituspakkaus saadaankin kennelistä.




Paljon asioita pitää ottaa huomioon. Ollaanhan perheeseen ottamassa pitkäikäistä uutta jäsentä, joka kaipaa yhtälailla huolenpitoa ja huomiota kuin kaikki muutkin. Onneksi on kirjasto ja netti, josta on löytynyt paljon tietoa rodusta sekä pennun kotiintulosta. Lisäksi oon liittynyt pariin Maltalais-ryhmään Facessa ja niissä kiva koiranomistajaporukka jakaa ilomielin tietoa kysyttäessä.

Meille tulee siis Maltankoira. Tähän väliin lyhykäinen rotuesittely.

Pähkinänkokoinen tietoisku Maltalaisesta


Maltankoira on kääpiökokoinen seurakoira. Täysikasvuinen koira painaa 3-4 kiloa. Uros on säkäkorkeudeltaan 21-25 cm ja narttu 20-23 cm.

Maltankoiralla on pitkä valkoinen karva, eikä ollenkaan aluskarvaa. Tämän vuoksi siitä irtoaa karvoja vain harjatessa. Ja mitä vähemmän irtoavia karvoja, sitä vähemmän eläinhilsettä. Maltankoira kuuluukin ns. allergiavapaisiin koiriin ja sopii usein myös sellaisille ihmisille, jotka muuten saavat koirista oireita.

Maltalaista on kuvailtu monissa paikoissa miellyttämisenhaluiseksi, ystävälliseksi ja eloisaksi pikkukoiraksi, joka kiintyy omistajaansa eikä koskaan poistu kovin kauaksi tämän luota. Maltankoira ei vaadi pitkiä lenkkejä, vaikka ulkoilla tykkääkin. Tulee myös yleensä toimeen muiden lemmikkien ja toisten koirien kanssa.




Maltankoira on Suomessa vielä suhteellisen harvinainen. Maltalaiset Ry:n sivuilla kerrotaan, että Maltankoiranarttu synnyttää yleensä 1-4 pentua ja pentuja syntyy vuosittain noin 50. Kysyntä ei useinkaan kohtaa tarjontaa ja Maltankoiran pentua saattaa siis joutua odottelemaan pidemmänkin aikaa.

Koirakuume 


Meillä on podettu koirakuumetta jo useamman vuoden ajan, mutta ollaan kuitenkin haluttu odottaa, että lapset kasvaisivat hiukan vanhemmiksi. Mun lapsuudenkodissa on ollut kaksi tiibetinspanielia, joten elämä koiran kanssa on sikäli tuttua ja kääpiökoira oli sellainen, joka tuli heti ajatuksiin.

Maltankoiraan päädyttiin osin siksi, koska meidän poika saa silmien kutinaoireita kissoista ja haluttiin minimoida eläinhilseen määrä. Ollaan käyty hänen kanssaan allergiatesteissä, joissa löytyikin positiivisuus kissoille, muttei koirille. Silti ajateltiin ottaa rodun kanssa varmemman päälle. Löysin listauksen netistä, jossa näitä "allergiakoiria" oli esittelyssä seitsemän eri rotua.
Maltalainen vastasi myös kooltaan ja luonneominaisuuksiltaan sellaista mitä haettiin. Ja onhan ne niin älyttömän suloisiakin.

Aloin etsiä pentueita elokuun puolivälissä. Kahteen kenneliin laitoin sähköpostilla tiedustelua ja esittelyn meidän perheestä. Samana päivänä mieheni soitti vielä yhteen kenneliin, jolla oli ilmoitus neliviikkoisista pennuista Kennelliiton sivulla. Ajattelin, että varattuja ovat varmaan jo kaikki, mutta siellä olikin uros vielä varattavissa ja niin me saatiin meidän mussukka nopealla aikataululla. Ja hänen syntymäpäivänsäkin on täsmälleen sama kuin meidän pojalla.

Viime viikon sunnuntaina käytiin katsomassa näitä sydänten sulattajia. Siellä se meidän pieni koirapoika taapersi muiden mukana ihan pehmolelun näköisenä.
Puolitoista tuntia istuttiin pentuaitauksessa silittelemässä ja leikkimässä pikkuisten kanssa. Ihan tunsi, kuinka kaikki maailman huolet valuivat sillä hetkellä pois. Kunnon tassuterapeutit : ) Oli niin haikeaa lähteä sieltä pois, kun koira piti jättää vielä vähän kasvamaan.





Nimen kanssa oli pieni pohtiminen, sillä tytölle olisi lapsilla ollut vaikka kuinka monta nimiehdotusta, mutta pojalle ei ollut kenelläkään mitään mielessä valmiina.
Paavoa mietittiin ja Killeä. Pyry oli myös yksi vaihtoehto. Sitten yhtenä iltana, kun laitoin meidän pienempää nukkumaan, mietin samalla, kuinka onnekkaita me ollaan, kun saadaan ihana pieni koira elämäämme. Siitä se tuli salaman lailla - nimi, joka sopi kaikille. Hän on Lucky.

Iloisin karvakorvaterkuin,
Emppu

P.S. Jos Maltankoira kiinnostaa enemmän, meidän Luckylla on omat sivut Instassa. @luckythemaltese8





Kommentit

  1. No nyt on kyllä niin suloinen! <3
    Hauva-vauvat ovat niin ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat ihania ja hellyttävän pehmoisia <3 Meidän sydämet jäivät kyllä kokonaan puolen tunnin matkan päähän koiravauvan luokse. Onneksi ei tarvitse enää kauaa odottaa :) Hyvää viikonloppua sinne!

      Poista

Lähetä kommentti