Kerro kerro kuvastin

Suurin osa mun teksteistä keskittyy meidän arkipäiviin ja omiin ajatuksiini eri asioista. Tällä kertaa tehdään kirjaimellisesti pinnallisempaa tarinaa - omasta tyylistä!



Pieni osa jokapäiväisestä arsenaalistani.



Jokaisella ihmisellä on varmaan jonkinlainen mielikuva itsestään sellaisena versiona, jollainen haluaisi olla. Harvemmin unelmaminä ja reaaliminä täysin kohtaavat, mutta moni ihminen tavoittelee silti haaveidensa kuvaa. Toiset radikaalimmin (esim. leikkauksin), toiset pehmeämmin lähestymistavoin.
Itse en tuomitse kenenkään kauneusleikkauksia tai muita operaatioita. Jokainen tekee sen, minkä omalla kohdallaan oikeaksi näkee ja tuntee. Silti olisi hyvä, että ulkonäkö ei hallitse omaa maailmaa, eikä siitä tule kaiken tekemisen ja olemisen keskipiste. Kukaan ei pysty olemaan ikuisesti nuori, teki itselleen mitä hyvänsä. Monen julkkiksen kasvot näyttävät satavuotiaanakin siltä, kuin he olisivat päässeet vasta lukiosta. Tunteita niiltä ei voi kyllä enää lukea, mutta ehkä se heidän mielestään on ikuisen ihailun arvoista.

Sporttityttö


Mun ihanneminällä on raikas ja kuulas iho, valkoiset hampaat, siisti nudemeikki, kauniisti lakatut kynnet, kiiltävät ja hyvältä tuoksuvat, kauniisti laskeutuvat hiukset sekä peruspuvusto, missä kaikki sopii kaikkeen.
Tämä edellämainittu riitelee pahasti mun laiskan aivopuoliskoni kanssa, joka tyytyy voitelemaan naaman useimmiten apteekin perusvoiteella, jos ollenkaan ja pesemään meikit useimmiten kunnon putsarilla, mutta oikaisee siinäkin välillä pelkällä lämpimällä vedellä.

Vaatteiden kanssa mulla käy aina niin, että hyvänen aika, tiedän ettei tietyt värit sovi mulle. Mutta kun joku vaate on niin upeasti yhdistetty johonkin toiseen vaatteeseen mallinuken päällä, niin se saa mut uskomaan, että tällä kertaa asia on toisin.
Ei ole.
Keltainen ja valkoinen tekevät mut ihan sairaan näköiseksi, miksi mulla siis on sen värisiä vaatteita edelleen kaapissani? Käyttämättöminä tosin, mutta kuitenkin.

Toinen asia mun vaatekaapissa on se, että mulla ei taida olla kuin kaksi asuyhdistelmää, jotka synkkaa keskenään. Vaikka ne onkin ostettu eri paikoista ja varmaan eri vuosituhannellakin. Mikään muu ei sitten sovikaan minkään muun kanssa.
En käsitä. Peruspuvuston kun koittaa koota, niin löydän aina taas jotain virhehankintoja, jotka on kaupassa täyttä timanttia ja kotona niitä katselee sormien välistä kauhuissaan.
Noloa, mutta jotkin vaatteet olen laittanut heti seuraavana vuonna kierrätykseen - ottanut vaan ensin hintalaput pois.

Olen tyyliä sportti eli ehdoton suosikkivaatekauppani on jokin urheiluliike.
Lempiasuni kotona on leggarit tai collegehousut jonkun kivan t-paidan kanssa. Syksyllä ja talvella yhdistän niihin usein vielä pitkän neuletakin ja lämpimät sukat.
Muissa tilanteissa mun housuvalinta osuu yleensä farkkuihin. Suoria housuja käytin useammin nuorempana, enää en tunne niitä mukavaksi jalassa. Kesäisin käytän paljon puolipituisia mekkoja.
Kengät on mulla yleensä lenkkarit. Ihan ykköset ovat jo monta vuotta palvelleet Reebokit. Ovat tosi kevyet ja ohuen tuntuiset.

Mun lempivaatemerkkejäni, jotka etsin aina ensin ovat Calvin Klein, Hollister, Abercrombie and Fitch, Adidas, Nike, Puma, Superdry ja GAP.

Ihonhoitoa ja meikkileikkiä


Mun ihonhoito, meikkaus ja niihin liittyvät rutiinit ovat vuosien mittaan seilanneet (ja seilaavat yhä) ääripäästä toiseen. Kuulun varmaan johonkin kosmetologikoulun kauhugalleriaan.
Nuorena läträsin naamaani kaikenlaista - rasvaa, naamioita ja öljyjä. Lisäksi kuorin ihoani niin innolla, että vaan orvaskesi pöllysi. Kuusitoistavuotiaan jaksamisella ja perinpohjaisuudella käytin huomattavan paljon aikaani lehtien selailuun ja kokeilin kaikki mahdolliset ihonhoitovinkit mitä niistä löysin. Oli tarvetta tai ei.
Rentouduin kurkut silmilläni. Laitoin jääkaappiin teelusikat, jotta sain silmien turvotukset (muka) häviämään. Silmänympärysgeeli oli niin ikään jääkaapissa (herra ties miksi, en enää muista - onneksi kukaan ei vetänyt sitä vahingossa leivän päälle). Jos lehdessä suositeltiin jotain tuotetta, oli se seuraavalla markettikeikalla mun ostoslistalla.



Tykkään hedelmäisistä ja mausteisistakin tuoksuista. Niitä ei
kuitenkaan tule enää käytettyä kuin juhlatilaisuuksissa, jos silloinkaan.



Kaikki meikkivinkit tuli myös harjoiteltua. Smoky eyes-meikki, ulko- ja sisärajaukset, kissarajaukset nestemäisellä linerilla jne. Parhaiten muistan sen trendin, jossa huultenrajaus oli tummemmalla ja huulipuna oli vaaleampaa. Siitä näki liikenteessä ollessaan aivan järkyttäviä versioita! Myös omassa peilissä - kokeilin kerran, en ikinä toista.

Silmänympärysvoidetta käytin kaksikymppisenä. Luin tuolloin jostain, että sitä pitäisi alkaa käyttää heti, kun alkaa meikata silmiä. No, nyt, kun sille olisi ihan tilausta, niin se tuubi makaa tuolla vessan kaapissa ja odottaa käyttäjää. Joka aamu vannon, että illalla muistan. Se ilta on vielä tulossa.

Tänä päivänä käyn edelleen ostamassa ihonhoitotuotteeni pääosin marketeista. Niissä alkaa nykyään olla jo ihan kelpo valikoimat. Yleensä käytän Nivean puhdistusmaitoa ja kosteusvoidetta, mutta en ole vuosiin lisännyt enää kasvovettä putsaukseen. Siinäpä se mun ihonhoitorutiini.
Muutaman viikon välein kuorin kasvojen ja kaulan ihon. Joskus laitan kasvonaamion. Ehkä nämä innokkaammat ihonhoitoajat palaa vielä sitten, kun on enemmän aikaa käyttää itseensä.

Nuorena, kun menin kahdeksaan kouluun, heräsin kuudelta, että ehdin fiksata itseni koulukuntoon. (Puoli tuntia siitä meni kyllä koulumatkaan ja vartti syömiseen).
Nelikymppisen minun meikkirutiini ottaa aikaa noin vartin aamuisin. Rajaan silmät, lisään ripsarin, laittelen sienellä meikkipuuteria sinne tänne, korostan kulmia ja viimeistelen poskipunalla.
Juhliin laitan vielä luomiväriä ja huulipunaa. Punan käytön opettelin uudelleen tänä vuonna. Viimeksi olen tainnut omistaa sellaisen viitisentoista vuotta sitten...
Sitten vielä hiukset ponnarille tai sotkunutturalle. Harvemmin auki. Done and done!

Suurin osa meikeistäni on Lumenen, Maybellinen, L'oréalin ja Max Factorin. Oon aika merkkiuskollinen ja jos löydän hyvän tuotteen, en ihan heti vaihda sitä.
Tuoksujen kanssa oli samalla tavalla, mutta nykyään oon sen verran "herkistynyt" hajuvesille, etten käytä niitä itse juuri lainkaan. Toisten käyttämänä ne eivät mun nenääni ärsytä.



Essien värit on kuin karkkikaupasta! Keskimmäisenä mun lemppari.



Kynsiä lakkaan silloin tällöin, mutta aika usein ne ovat ihan naturel. Lempilakkani löytyvät Essien valikoimasta. Mun vakkariväri on "Ballet slippers". Se ei ole ihan nude, vaan enemmän valkoiseen taittuva ja sopii oikeastaan mihin tilaisuuteen vaan.

Ihonhoidossa uskon enemmän ruokavalioon kuin putsaukseen, kuorimisiin, hoitoihin ja rasvauksiin. Se, mitä suuhunsa laittaa tulee kyllä ihon kautta näkyviin.
Tekstissäni elämäntaparemontista, kirjoitin kolmensadan päivän karkkilakostani, jonka aikana välttelin sokeria muutenkin. Kun tätä muutosta oli kestänyt kolme viikkoa, iho oli kasvoista ja dekolteen alueelta kuin uudesti syntynyt. Olin lisännyt syömisiini myös runsaasti vihanneksia ja veden juontia.

Vaikka ihonhoitoni pysyi koko tuon ajan samoilla rutiineilla, ihon kunto parani silminnähden.
Voi, kun olisin tämän ymmärtänyt silloin, kun painin teini-iässä finnejä ja mustapäitä pursuilevan kasvojen ja selän ihon kanssa. Kaikenmaailman myrkynhajuisia aineita tuli silloin iholleen ajettua, mutta mitä ne auttavat, jos suun kautta mättää karkkia ja limua vastapainoksi.
Omakohtaisen kokemuksen mukaan, kaikki hyvinvointi todellakin alkaa sisältä!

En myöskään kauheasti ole koskaan uskonut erinäisten voiteiden tehoon. Se kyllä pitää paikkansa, että mitä enemmän niitä käyttää, sitä riippuvaisemmaksi iho niistä tulee. Koitapa olla lisäämättä huulirasvaa pitkän talven jatkuvan käytön jälkeen. Huulet suorastaan huutavat sitä ja kierre on valmis.
Enemmän kuin rasvaamiseen, uskon siihen, että ryppyjä voi ehkäistä mm. suojautumalla auringolta, nukkumalla tarpeeksi, juomalla runsaasti vettä sekä välttämällä tupakointia ja pitämällä alkoholimäärät kohtuullisina.

Hiukset


Myös hiustenhoidossa olin nuorempana aika perusteellinen. Yhteen aikaan harjasin sinnikkäästi sata harjanvetoa pää alaspäin joka ikinen ilta, vaikka väsymys olisi jo painanut silmiä. Mun mielestä kiilto lisääntyi, mutta kai nyt, kun rasva levisi tasaisesti joka puolelle.

Otin opiksi myös hiustenpesuniksit lehdistä ja ne on kyllä käytössä vieläkin. Pesen ja huuhtelen hiukset aina pää alaspäin, niin hiusjuuri saa samalla ilmaa. Samalla hieron päänahan oikein kunnolla. Pidän niin paljon hiuksia kiinni, ponnarilla tai nutturalla, että päänahka on välillä tosi aran tuntuinen. Tämä pesun yhteydessä tehty hieronta auttaa niihin kireyksiin kummasti ja verenkierron lisääntymisen oikein tuntee.
Hieron päätäni joskus muutenkin, kun migreeni meinaa iskeä tai päänsärky muuten yllättää.



Mun arkihiustyyli - nuttura kietaistuna miten sattuu.



Pesun jälkeen annan hiusten kuivua omia aikojaan ja sen jälkeen kaivan suoristusraudan laatikosta. En käsittele hiuksiani millään muulla, en esimerkiksi koskaan käytä kuivaajaa tai mitään kiharrusjuttuja.
Hiusteni väri oli pienenä kuparinpunainen eikä niitä ole värjätty koskaan. Punapigmentti on vallalla edelleen, mutta hiukset ovat vanhemmiten tummuneet enemmän ruskean suuntaan.

Kauneus = Itsevarmuus


Juteltiin tässä eräänä päivänä ystäväpariskunnan kanssa, että ketä varten naiset oikein meikkaavat ja laittautuvat? Miehiä, itseään vai toisia naisia varten?
Nuorena meikkasin saadakseni itsevarmuutta (ja... no... tottakai poikia varten). Nyt vanhempana meikki antaa tarvittaviin tilanteisiin ripauksen lisää itseluottamusta, mutta ilmankin voi olla.
Meikkaaminen on kuin vetäisi naamion päälle. On ihan eri juttu mennä vaikka johonkin haastatteluun tai asiakaspalvelutyöhön kevyesti meikattuna ja hiukset raikkaina, kuin tukka rasvanutturalla ja naama kiiltäen.

Moni ihminen luulee, että elämä muuttuu ihanaksi kuin taikaiskusta, kun on vaan tarpeeksi hoikka ja kaunis. Loppujen lopuksi ne asiat eivät tuo suoraan mitään lisäarvoa kenellekään. Paitsi jos on monia kymmeniä tai satoja kiloja ylipainoinen, niin laihtumalla saa itselleen laadukkaampaa elämää pystymällä liikkumaan paremmin.
Kaunis, huoliteltu ulkokuori tuo vain lisää itsevarmuutta ihmiselle itselleen. Ja itsevarmuus on juuri se, mikä näkyy ja tekee ihmisestä vastustamattoman kauniin.

Itsevarmuutta saa muutenkin kuin laihduttamalla, rasvaimuilla, botoxilla, implanteilla, irtoripsillä ja hiustenpidennyksillä.
Kun sulla on itselläsi hyvä olla kehossasi, olit minkä kokoinen vaan.
Kun sulla on sellaiset vaatteet, hiukset ja meikki, mitkä tuntuvat omalta ja kuvastavat juuri omaa tyyliäsi sekä ajatusmaailmaasi.
Kun et yritä olla kukaan muu ja sovittaa itseäsi vieraaseen muottiin.
Kun arvostat ja rakastat itseäsi.
Silloin kävelet ryhdikkäämmin, kannat itsesi tyylillä, katsot toisia silmiin ja hymyilet.
Se on kaunista.


Halauksin, Emppu
Facebook: @emppu76









Kommentit