sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Yrittäjän vapaus

Yrittäjyydestä kuulee monenlaista. Ja useassa kohtaa jutut menevät juurikin niin metsään, kuin huhupuheissa noin yleensäkin.

Yrittäjiä pidetään turhan usein työvoimaa riistävinä, ahneina, oman edun tavoittelijoina. Oletukset yrittäjistä ovat pinttyneitä ja työnantajat "pääsevät" useimmiten otsikoihin negatiivisissa yhteyksissä, jos ollenkaan.
Totuus on kuitenkin varsin usein melkein päinvastainen.
Tässä jutussa kirjoitan kolmesta yleisimmästä oletuksesta, jotka koskevat yrittäjän ammattia. Kolmesta asiasta, joista paljon kuulee.

Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.



1. Yrittäminen on helppoa

Mulla oli sama käsitys aikanaan, kun olin toisilla töissä. Katselin pomojen menemistä ja tulemista omien aikataulujensa mukaan. Siunailin heidän aina myöhässä olevia asioitaan, sekaisia pöytiään ja unohdettuja juttujaan. "Kyllä itse pitäisin homman paremmin hanskassa, jos olisin yrittäjä", ajattelin.

Niin...

Yrittämisen helppous on siinä, että se näyttää niin helpolta. Mutta, jos se olisi oikeasti niin kivaa, tuottoisaa ja helppoa, kuin kylillä kerrotaan - eikö jokainen olisi silloin yrittäjä?

Yrittäminen kun alkaa siitä, että sulla on ensin hyvä liikeidea. Liikeidean ei tarvitse aina olla edes mikään uusi ja mullistava, jos ala on niin varma, että tiedät yrityksen perustamisen sille olevan kannattavaa.

Seuraavaksi yritykselle pitää antaa kunnon raamit liiketoimintasuunnitelman muodossa. Löytää toimipaikka. Tehdä kuluarvioita perustamisesta ja firman pyörittämisestä. Arvioida ensimmäisten vuosien liikevaihtoa. Tehdä asiakaskartoituksia, sillä mikään firma ei menesty ilman asiakkaita. Ottaa huomioon lähimmät kilpailijat ja koko alan kilpailu.
Tämän päivän kilpailussa pitää huomioida myös netissä tapahtuva kauppa ja miettiä kannattaisiko itsekin pystyttää myyntisivusto. Nettikaupat ovat tuoneet kivijalkaliikkeille uuden, vakavasti otettavan uhan. Moni kun tykkää shoppailla helposti kotonaan ja saada tuotteet kotiovelle kuljetettuina.

Kun olet hahmotellut nämä, lähdet hakemaan hattu kourassa rahoitusta - esim. pankista tai rahoituslaitoksilta. Niin ja kaivelet omia takataskujasi. Riippuu siitä minkä kokoista firmaa olet laittamassa pystyyn.
Ihan kaikkea omaa rahaa ei kannata tietenkään sijoittaa, mutta niin paljon, että näytät myös itse uskovasi omaan suunnitelmaasi. Joskus joudut käymään useammissa paikoissa esittelemässä ajatuksiasi ja laskelmiasi, ennen kuin joku muukin uskoo unelmaasi yhtä vakaasti kuin sinä itse.

Sitten, kun sulla on se oma firma siinä kunnossa, että saat sen vihdoin toimintaan, pitää löytää asiakkaat. Se tietää markkinointia, lehtineen kaikkineen sekä kaikenmaailman somekanavien ja viidakkorumpujen käyttöä.
Kun saa asiakkaan liikkeeseensä, loppu on itsestä kiinni. "Hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas", on tuttu sananparsi tässä työssä. Hyvän palvelun saatuaan asiakas tulee uudestaan ja kertoo paikasta muutamalle tutulleenkin. Huonosta palvelusta menee viesti parillekymmenelle muullekin ja asiakas äänestää jaloillaan. Ja uskokaa pois, moni uskoo kaveria eikä mene itse edes käymään. Palvelkaa siis asiakkaanne suurella sydämellä : )

Jos sulla on sen verran laajempi liiketoiminta ja aukioloajat, ettet pysty itseksesi liikettäsi hoitamaan, tarvitset henkilökuntaa.
Ilmoitat työkkärin sivuilla, nettisivuilla, lehdessä ja soittelet vuokrafirmoihin. Laskusuhdanteen aikaan saat kymmeniä ja taas kymmeniä hakemuksia. Noususuhdanteen aikaan saat odotella kesätyöhakemuksiakin pari kuukautta ja sittenkin niitä tulee vain kaksi.
Haastattelet, soitat valituille ja aloitat työhön perehdytyksen. Parhaassa tapauksessa työsuhde on pitkä ja hyvä. Huonommassa tapauksessa teet koko haku-, haastattelu- ja perehdytysrumban uudelleen, kun hakija päättääkin viikkoa ennen kesälomien alkua, että haluaakin toiseen paikkaan.

Kuten aiemmassa yrittäjyydestä kertovassa postauksessani kerroinkin, on yrittäjä ammatissaan kiinni 24/7.
Kuinka raskaasti, se riippuu alasta.
Meidän firmassa esimerkiksi ollaan töissä vuoden ympäri joka päivä, lukuunottamatta juhannuspäivää ja joulupäivää. Jos tulee yllätyksiä (ja voi pojat niitä riittää aina!) on yrittäjä se, joka seisoo viime kädessä paikalla, jos ei saa muuten asioita järjestettyä.

Mekin ollaan peruttu vuosien mittaan monet viikonloppumenot ja kyläreissut. Siirretty lomia tai jätetty kokonaan pitämättä.
Kerran pitkän duuniputken jälkeen pakattiin tavarat autoon ja ajettiin pari tuntia mökille. Avain mökin oveen ja puhelin soi.
Viikonlopun sairasloma työmaalla, ketään ei saa tuuraamaan. Onneksi ei ehditty purkaa laukkuja.

Näitä tilanteita riittäisi vaikka kirjaksi saakka. Halusin niitä tähän malliksi, koska sitä ammatin sitovuutta on muuten niin vaikea selittää.
Ja silti, vaikka et olisi itse vuorossa, hoidat tilaukset, paperityöt ja kaikki juoksevat asiat. Ne ovat sitä osaa työstä, mikä ei näy muille. 

Ja sitten se vastuu.
Olet vastuussa siitä, että hommat hoidetaan ajallaan; laskut, laskutus, työvuorolistat, lomalistat, palkat, tilaukset jne.
Olet vastuussa myymistäsi tuotteista asiakkaille päin - myös maineellasi. Vaikka olisit vain välikäsi, joka myy asiakkaalle toisen valmistaman epäkurantiksi osoittautuvan tavaran ja tuotteen valmistaja suostuu hyvittämään / vaihtamaan tuotteen uuteen, silti sinä olet se, jolta asiakas muistaa ostaneensa huonon tuotteen.
Olet vastuussa henkilökunnasta. Siitä, että heillä menee hyvin ja homma toimii. Siitä, että kaikille riittää töitä ja voita leivän päälle.

Tämä kaikki on sitä, mitä olen oppinut sen jälkeen, kun ajattelin, että kyllä yrittäjällä on sitten helppoa.
Mulla oli siihen aikaan vakituinen kuukausipalkka, kaksi varmaa vapaapäivää viikossa ja varma neljän viikon kesäloma.
Jos olin sairaslomalla, palkka juoksi silti. Jos pomo soitti, ehdinkö tuuraamaan jonkun muun saikkua, pystyin kieltäytymään, jos oli muuta menoa. Ja lomamenot pystyi aina suunnittelemaan varmasti, koska tiesi tasan tarkkaan ajan, jolloin olin töistä vapaalla.



2. Yrittäjille tulee rahaa ovista ja ikkunoista

Olen lukenut netistä ja facen keskusteluryhmistä juttuja pienten ja keskisuurten yritysten tuloista ja yrittäjien omista palkoista. Olen ollut yllättynyt siitä määrästä pienyrittäjiä, joilla ei useinkaan ole varmaa kuukausituloa oman palkan muodossa tai joiden palkka on huomattavasti pienempi, kuin mitä he saisivat vieraalla työskennellessään. 

Tähän tilanteeseen saattaa olla monia syitä.
Asioita, joihin voi vaikuttaa itse ovat esimerkiksi tuotteiden hinnat / oman työn hinta ja ostohinnat.
Työtään ei kannata hinnoitella kohtuuttoman halvaksi. Siitä pitää jäädä kustannusten jälkeen myös jotain käteen. Kukaan muukaan ei tee työtä palkatta, niin ei pidä tehdä myöskään yrittäjän.
Ostohintoihin voi vaikuttaa jonkin verran, vertailemalla toimittajia keskenään. Tosin tästä ei aina ole sanottavaa apua.

Asiat, joihin ei voi kauheasti vaikuttaa ovat henkilöstökulut ja asiakasmäärät. Henkilöstökulut ovat aika vakiosummainen erä kuussa, etenkin, jos porukkaa pitää olla tietty lukumäärä, että homma saadaan toimimaan.
Asiakasmääriin voi vaikuttaa hyvällä maineella ja edullisilla hinnoilla. Hintasota ei kuitenkaan ole pitkä polku kuljettavaksi, etenkään suuria ketjuja vastaan. Ja liian halvoista hinnoista ei loppujen lopuksi yrittäjälle jää käteen muuta kuin känsät.
Lisäksi tänä päivänä ihmiset käyvät monin paikoin katsomassa tuotteita myymälässä, mutta tilaavat ne sitten toiselta netin kautta. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta monen pienyrittäjän kannalta ikävää.   

Suuret ketjut aiheuttavat myös tulonmenoa pienemmille yrittäjille. Usein kuulee meilläkin kysyttävän, miksi liikkeessämme on jokin tuote kalliimpi, kuin vaikka pienen matkan päässä olevassa ketjuliikkeessä.
Ja sitten kuulee vitsailua siitä, että pienyrittäjät ovat ahneita. 
Kyse on yksikertaisesti ostohinnasta.
Iso ketju ostaa samaa tuotetta toimittajilta tuhansia ja taas tuhansia kappaleita ja jakaa ne sitten useisiin liikkeisiin. Toimitettavan määrän mukaan toimittaja laskee alennuksen. Kun pienyrittäjä ostaa tätä samaa tuotetta myyntiin kymmenen kappaletta, hän harvoin saa siitä mitään alennuksia. Pienyrittäjälle siis sama tuote saattaa kappaleelta maksaa useitakin euroja enemmän kuin ketjuille, jolloin sen on pakko näkyä myös myyntihinnassa. 

Ainoa asia mihin yrittäjä siis pystyy ihan suoraan vaikuttamaan, jos haluaa yrityksensä tekevän tulosta ja pysyvän pystyssä, on oma palkka. Mutta, kun miettii yhtälöä, jossa saat vähemmän palkkaa ja vapaita, mutta enemmän vastuuta ja hommia, en yhtään ihmettele, että moni pienyrittäjä on valinnut mennä toiselle töihin ja pyörittää firmaa siinä sivussa tai laittaa sen kokonaan telakalle. 



3. Yrittäjät ostavat kaikkea hienoa, kuten mökkejä ja luksusveneitä firman rahoilla

Tämän olen kuullut useammin kuin kerran.

Yrityksen rahat ja omat rahat on kaksi eri asiaa. Et siis voi nostaa firman tililtä rahaa ja lähteä Ferrariostoksille. Jos käytät yrityksesi rahaa johonkin juttuun, sulla pitää olla siitä mustaa valkoisella, että se tulee yrityksen käyttöön.
Turha siis harmitella sitä, että nyt ne yrittäjät veneilee muskelilla firman rahoilla.
Ne yrittäjät käyttävät omia palkkojaan kaikkiin henkilökohtaisiin ostoksiin. Ihan niin kuin muutkin.

Kutsumusala


Tämä juttu sai alkunsa, kun olen monesti harmitellut sitä yleiskuvaa, mikä yrittämisestä kaikessa helppoudessaan on. Ja millaista mainetta työnantajapuoli kantaa. Vaikkei yrittäjä ole aina seisomassa kaikkia iltoja tai viikonloppuja firmassaan, pyörittää moni silti niitä "näkymättömiä" asioita silläkin ajalla kotoa käsin.

Työ on rakasta ja lähellä sydäntä niin mulle kuin miehellenikin. Mutta se taitaa olla myös tämä ammatti kutsumusala, ei se muuten kaikessa epävarmuudessaan näin kauaa olisi houkuttanut : )


********

Facessa: @emppu76
Instassa: paivaunelmia_ja_unelmapaivia_

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä jos se olisinkin minä?

Huomasin edellisiä kirjoituksiani selaillessani, etten ole kirjoittanut juuri mitään sairaudestani. Tämä johtuu varmaan suurilta osin siitä,...