Kirjan kannet auki...

Seuraavassa enimmäkseen kuvapostaus mun yhdestä rakkaimmasta vapaa-ajanvietteestäni eli lukemisesta. Kokosin kuvin ja tekstein kirjoja, joita olen lukenut monta kertaa vuosien mittaan tai kirjailijoita, joiden kohdalla aina pysähdyn.
Koska tykkään kirjoista niin äärettömästi, olen lukenut aina paljon myös lapsille. Mukaan on samalla periaatteella otettu myös heidän suosikkikirjansa vuosien saatossa. Ne jotka ovat jo osin hiirenkorvilla, jotka osataan jo sanasta sanaan ulkoa, mutta joita silti luetaan aina vaan ja uudestaan.

Ajatuksen tähän sain parhaillaan käynnissä olevasta Lukuviikosta, joka järjestetään vuosittain ja on tänä vuonna aikavälillä 22.-28.04.2019.
Järjestäjänä on Lukukeskus ja tämän vuoden teemana on "Koko Eurooppa lukee".

Mun omat lempparikirjailijat

Pitkäaikaisin kirjailijasuosikkini, jonka tuotoksia olen lukenut jo ala-asteelta saakka on Anni Polva. Nuorempana luin "Tiina"-sarjaa ja iän karttuessa siirryin romanttisempiin teoksiin.
Anni Polvan kirjoissa on ihanasti huumoria ja yllättäviä juonenkäänteitä. Niissä on yleensä päähenkilöinä tehokkaita, värikkäitä naisia, jotka pystyvät ihan mihin vaan. Näissä kirjoissa mua kiehtovat myös älyttömän paljon niissä käytetyt vanhat ilmaisut ja sanat.
Mulla on itselläni noin seitsemän Polvan kirjaa, joihin palaan muutaman vuoden välein.

Seuraavaksi eniten oon ehdottomasti lukenut Sophie Kinsellaa.
Ensimmäinen kirja häneltä, jonka löysin oli "Himoshoppaaja vierailla mailla". Sen lukemisen jälkeen olinkin ihan myyty hänen kevyeen tapaansa kirjoittaa ja hamstrasin aina kaikki hänen uusimmat kirjansa saman tien.
Himoshoppaaja-sarja on vieläkin hänen kirjoistaan mun lempparini. Muista teoksista ihan ylitse muiden on noussut "Varsinainen talousihme". Sen olen myös lukenut eräitäkin kertoja ja aina vaan se on yhtä hyvä.


Kirjat kuin karkkeja. Nämä värit on aivan mahtavia.



Lauren Weisbergerin "Paholainen pukeutuu Pradaan" on tosi mielenkiintoinen kirja. Se sijoittuu Runway-muotilehteen ja päähenkilö on sinne töihin menevä journalistialalle tähtäävä opiskelija Andrea. Muotialalla onkin yllättävän rankkaa, päätoimittaja vaatii mahdottomia päivittäin ja lopuksi kaikki alkaa vaikuttaa liiaksi Andrean henkilökohtaiseen elämään.
Tämän kirjan on väitetty perustuvan osin tositapahtumiin, sillä kirjoittaja oli itsekin töissä muotilehti Voguessa kovamaineisen Anna Wintourin alaisena.

Kirjaan on ilmestynyt jatko-osa "Revenge Wears Prada: The Devil Returns". Tietääkseni sitä ei saa vielä suomennettuna, mutta sitä odotellessa : )





"Tarhapäivä" on mahtavalla huumorilla silattu kertomus isästä ja pojasta, jotka saavat pidempiaikaisen "lainalapsen" naapurin tytöstä hänen äitinsä jouduttua sairaalaan.
Poikien maailmaan tottuneella isällä on välillä ihmeteltävää kaikessa, mitä tyttöjen elämään kuuluukaan.

"Tarhapäivää" edelsi kirja "Yösyöttö" ja nyt viimeisimpänä sarjaan ilmestyi "Hammaskeiju".




Bridget Jonesit on kivan erilaisia, koska ne on kirjoitettu päiväkirjamuotoon. Lisäksi on ihanaa, että jossain kirjassa on päähenkilö, joka on kaikkine "vikoineen" niin inhimillinen. Tällaista umpirehellisyyttä olisi kiva lukea ihan oikeassakin elämässä.




Agatha Christie on jo pitkään kuulunut mun kirjahyllyn vakiokalustoon. Tykkään dekkareista, mutta niissä ei saa olla liikaa väkivaltaa, joten nämä osuu just mun makuun. 

Suurimassa osassa hänen kirjojaan ratkaisevat arvoituksia Hercule Poirot tai Neiti Marple. Christiellä oli taito kirjoittaa kirjansa niin, että syyllistä harvoin arvaa oikein ennen kuin sen lukee viimeisestä luvusta. 

Hänellä on huikean paljon tuotantoa. Mulle kaikkein eniten on mieleen painunut "Eikä yksikään pelastunut". Se piti jotenkin psykologisessa otteessaan loppuun saakka ja oli paikoin jopa pelottava. Kerran luin sen, vaikutuin - enkä ole vielä uskaltanut lukea uudestaan. Siitä jäi jostain syystä niin vahva tunnejälki. 





Lasten suosikit vuosien varrelta


Meillä on paljon satukirjoja, joissa on monta satua yksissä kansissa. Nämä on ollut aina näppärää ottaa myös matkoille, jossa muuten tarvitsisi monta kirjaa. Nämä kaksi on olleet ne kokoelmat, joihin ollaan aina palattu.









Disneyllä on ihan mahtavia satukirjoja jo vuosien takaa.
Kuuluin Lasten Omaan Kirjakerhoon, kun lapset oli pienempiä. Sieltä tuli mm. tämä Sipi Peltohiiri, joka meillä osataan melkein jo ulkoa. Vanha tarina maalais- ja kaupunkilaishiirestä on puettu uusiin vaatteisiin.

Pari kuvaa alempana on mun omalta lapsuusajalta mummilassa säilyneitä Disneyn kirjoja. Nekin tulivat jonkin sen aikaisen kirjakerhon kautta. Näihin kuuluu vielä pari, kolme kirjaa lisää, joista yksi on meidän kaikkien suosikki "Nappisoppa".

Hölmöläiset jaksaa naurattaa niin lapsia kuin aikuisia myös aina. Suht samat tarinat on molemmissa kuvan kirjoissa, mutta Martti Sirolan kirjassa on käytetty paljon vanhahtavaa kieltä ja takakannessa on sitten "sanakäännökset" nykyaikaan.








Paljon ollaan luettu myös Virtasen lasten edesottamuksia. Kivoja, opettavaisia tarinoita ihanilla väritäyteisillä sivuilla. Näihin palataan aina aika ajoin. Joskus silloinkin, jos joku kirjoissa käsiteltävistä asioista tulee ajankohtaiseksi.





Ja tietty Risto Räppääjät ollaan luettu (ja katsottu) kaikki. Hyvin, hyvin monta kertaa.
Samoin samaan lapsisankarit ryhmään kuuluvat "Onneli ja Anneli" sekä "Heinähattu ja Vilttitossu".















Kommentit