Siirry pääsisältöön

Tekstit

Piti tulla puvuntakki, tulikin tissiliivit

Uusimmat tekstit

Opettajille kiitos

Ollaan ihan rehellisiä. Opettajan työ vaikuttaa useimpien ihmisten mielestä päällisin puolin varsin helpolta. Mietitään, että sen kun vaan opetussuunnitelman antamissa raameissa käydään läpi asiat tietyssä järjestyksessä, tarkastetaan oppien perille meno erinäisillä kokeilla, pidetään parit vanhempainillat vuodessa ja valvotaan muutama välkkä viikossa. Sen lisäksi työaika on säännöllinen, jokainen viikonloppu vapaa, eikä vielä olla edes päästy puhumaan niistä pitkääkin pidemmistä kesälomista!
Epidemiaetäkoulu sai monen vanhemman kohdalla aikaan täyskäännöksen opetustyön arvostusta kohtaan. Mukaanlukien minut itseni. Kun henkilökohtaisesti näin sen työmäärän, jonka meidänkin lasten opettajat viikoittain tekivät tempaistakseen lähes tyhjästä kaiken aineiston, välineet ja materiaalin, suorittaakseen etänä opetussuunnitelman mukaiset opinnot lasten kanssa, nostin olemattoman hattuni todella korkealle. Toisinaan jopa liikutuin siitä kaikesta huolehtimisesta.
Kun omat lapsemme jäivät kotikoul…

Vatsavaivoja

Syön joka aamu saman aamupalan. Ihan joka ikinen aamu. Yksi tai kaksi gluteenitonta näkkileipää, juustoa ja kurkkua. Juomana kupillinen Earl Grey-teetä. Tämä sama kombo on hallinnut aamuhetkiäni jo monia, monia kuukausia. Jos satutaan olemaan reissussa ja yövytään jossain hotellissa, vain näkkäri vaihtuu ruisleipään ja teestä tulee kahvia - muuten paketti pysyy silloinkin samana. Vaikka vieressä olisi notkuva noutopöytä täynnä herkullisia lämpimiä ruokia ja jälkkäreitä. (Näin meidän kesken, taidan olla ihan hitusen urautunut...)

En muista koskaan syöneeni paljoa aamuisin. Nälkä kyllä on ja vatsa ihan kurisee, mutta syömistä ei mahdu sen enempää. Se huono puoli tuon kokoisessa aamupalassa on, että pari kevyttä näkkäriä pitää nälän poissa tasan kaksi tuntia, sen jälkeen on pakko saada jotain, että jaksaa jatkaa taas seuraavalle eväsetapille.


RuokapäiväkirjaOlen ollut Sport-lehden ahkera lukija sen alusta saakka. Yksi heidän vakkarijutuistaan ja samalla yksi mun lemppareista, on jonkun s…

Puutarha rakentuu (osa 1)

Arvatkaa kuinka mahtavalta tuntui eilen illalla, kun pitkään suunniteltu puutarhaunelma alkoi saada raameja ympärilleen kuntan muodossa. Tätä takapihan alaosaa on suunniteltu jo niin pitkään, että toisinaan aloin miettiä sen jäävän ikuisiksi ajoiksi haaveiluasteelle. 
Viime viikonloppuna kaivuri hääri parina päivänä uutterasti meidän pihassa. Täytyy tässä vaiheessa jo antaa suuri kiitos alansa ammattilaiselle. Sama firma (Lempäälän Maa- ja Vesirakennus Oy) on käynyt ennenkin tekemässä meillä maanrakennushommia ja heiltä kyllä käy työ niin sujuvasti. Aikataulut pitävät ja jälki on aina huolellista sekä siistiä. 




Koko alapihalta kuorittiin nurmikko pois. Siitä irtosi aika paljon maata, joka käytettiin loiventamaan saunamökin edessä olevaa rinnettä. Samalla alueella, ihan rannan  tuntumassa, kasvaa neljä timanttituijaa ja kaksi syyshortensiaa, jotka ovat viihtyneet kasvupaikoillaan erittäin hyvin. Ne tykkäävät yleensäkin samankaltaisesta maasta kuin kuntta, joten päätettiin jättää ne paiko…

Syyllisyyden unelmakartta

Tein lasten kanssa yhtenä iltana unelmakartat. (Siis sellaiset mitkä saa aikaiseksi, kun käytössä on paikallislehti, pari Seiskaa, yksi Voi Hyvin ja muutama Hyvä terveys.) 
Siinä leikatessani ja liimatessani itseäni puhuttelevia kuvia ja tekstejä, aloin ajatella syvällisemmin tätä ihmisen hyvinvointia. Kaikki peruskoulun bilsan tai psykan tunnilla hereillä olleet tietävät sen, että ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Toisin sanoen hyvinvoiva mieli asuu hyvinvoivassa kehossa. Ja se hyvinvoiva timmi paketti tarvitsee lisäksi porukkaa ympärilleen voidakseen vieläkin paremmin. 




No, kuinka hyvin tässä sitten voidaan? Ainakin koko kansakuntana sen perusteella aivan älyttömän hyvin, jos kuuntelee kaikkien vastauksia tuttuun kysymykseen: Mitä kuuluu? Lähes jokaisella menee aina ihan hyvin tai loistavasti. 
Vaikka poikkeusoloja tässä elelläänkin ja juuri mikään ei ole siten, kuin ihan normaalissa arjessa, havahduin jokin aika sitten siihen, kun päivät alkoivat tuntua olevan täynnä pelk…

Tunteella

Oletko koskaan jäänyt jumiin johonkin maisemaan? Hetkeen? Ääneen tai tuoksuun? Väreihin? Niin jumiin, ettet halua lähteä tilanteesta pois, vaan toivot kauniin hetken jatkuvan ikuisesti.  Itselläni tällaisia hetkiä on tullut paljon vastaan. 
Koen voimakkaasti juuri edellämainittuja asioita. Moni saa aivoihin mielihyvää suosituista ASMR-videoista. Itse koen samanlaisia mielihyvän hetkiä lähes päivittäin, pelkästään kulkemalla luonnossa ja havainnoimalla ympäristöä. Ja jään helposti jumiin kauniiseen hetkeen. En halua sen päättyvän.
Olen seissyt loputtomia iltoja nauttien auringonlaskuista. Silkkiuikkujen huudoista kaislikon reunassa. Haistellut lumoutuneena vastaleikatun nurmikon tuoksua ja hurmioitunut sateen jälkeisen ilman raikkaudesta. Katsellut kauniita väriyhdistelmiä kattauksissa, kukkaistutuksissa ja tauluissa. Nauttinut nuotiotulen rätinästä, kardemumman tuoksusta pullataikinassa ja luonnon vehreydestä. 
Toisinaan sitä ottaa hetkestä kuvia ja toivoo, että saisi sillä tavalla säilymä…