Siirry pääsisältöön

Tekstit

100 postausta unelmaa!

Uusimmat tekstit

Täältä ikuisuuteen

Olen seurannut syvällä myötätunnolla tosi-tv-tähti Janita Lukkarisen kuulumisia hänen sairastuttuaan lymfoomaan. Ihanien tsemppiviestien lisäksi häntä on kommenteissa arvosteltu mm. siitä, että hän sairastaa "julkisesti" ja ettei kukaan syöpää sairastava voi olla sen näköinen.

Tällaiset sanat satuttavat sekä hänen, että hänen läheistensä puolesta. Heidät on kyllä lyöty jo polvilleen kuolemaan johtavan sairauden edessä. Tuskaa ei tarvitse lisätä asiattomilla kommenteilla.

Julkisuudesta sanoisin, että mielestäni on rohkeaa tulla esille sairautensa kanssa ja kertoa siitä muille. Etenkin tällaisessa tapauksessa, jossa paranemiskeinoja ei enää ole.

Julkisesti sairastava henkilö saattaa myös olla tärkeä vertaistuki jollekin muulle, joka sairastaa syöpää tai jollekin, joka on vasta saanut diagnoosin. Sitä huomaa, ettei ole maailmassa yksin pelottavan ja vaikean asian kanssa.

Ja tuo ulkonäköpuoli. Olemme tottuneet näkemään syöpää sairastavat kaljuina tai liina päässä, kalpeina ja vä…

Jää kotiin!

Oltiin perheen voimin Club For Fiven konsertissa viikkoa ennen joulua. Väliajalla kävin tyttäreni kanssa vessassa. Siinä, kun jonotettiin, alkoi edessäni seisova nainen valittaa kaverilleen, kuinka hänen olonsa oli paljon pahempi kuin aamulla ja kuinka hän varmasti joutuisi jäämään seuraavana päivänä töistä pois. Puoli minuuttia tämän jälkeen hän räjäytti kaksi kunnon aivastusta ilmoille, pitämättä edes kättään suojana edessään. Luotsasin tyttöni nopeasti vessakoppiin räkäpilven ohi. 
Muutama päivä tämän jälkeen olimme teatterissa. Takanamme istuvalla miehellä oli kiva flunssa päällä ja hänen ajoittaiset yskänpuuskansa lensivät suoraan meidän niskaan. Sanoinkin miehelleni väliajalla, että ihme, jos meidän perhe on terveen kirjoissa jouluaattona. Sen verran näkyvää altistusta pöpöjoukoille oli saatu yhden viikon aikana. 
Tällä samalla viikolla tapasimme vielä ystäväperheen kanssa. Pieniä lapsia kun heilläkin on, kääntyy juttu usein sairasteluputkiin. Perheen äiti kertoi minulle, että …

Valintojen vaikeus

Onko tämä tuttu tunne?

Olet ostamassa itsellesi takkia ja törmäät siihen ihanaan heti ekassa kaupassa. Löydät oikean koon, lyöt ostoksen kärryyn ja suuntaat kassalle. Puolivälissä käytävää päähäsi hiipiikin ajatus, josko seuraavassa kaupassa olisi vielä parempi malli. Tai ehkä sama takki, mutta edullisempaan hintaan.

Hetken mietittyäsi palautat takin roikkumaan tangolleen ja lähdet seuraavaan kohteeseen. Kierreltyäsi kaksi tuntia ja sovitettuasi useampaakin takkia, palaat ensimmäiseen kauppaan ostamaan vaatteen, jota olit ollut kiikuttamassa jo kassalle.

Tai olet varaamassa talvilomaviikoksi mökkiä. Surffailet netissä ja löydät nopeasti hyvän vaihtoehdon. Hintakin olisi kohdallaan. Mutta sitten alat miettiä, jos kävisit vielä muutamilla muillakin sivustoilla katselemassa. Jos toisaalla olisikin jotain vielä parempaa. Ehkä sijainti hiukan lähempänä rinteitä tai yksi makuuhuone enemmän.

Tunnin etsiskelyn jälkeen jäät vieläkin miettimään uskallatko varata. Mistä sen tietää, mitä vielä tu…

Karkkilakko kannattaa aina

Kas kummaa, aloitin sitten 01.01.20. karkkilakon. Vaikka ei pitänyt aloittaa mitään lakkoja siltä pohjalta, että totaalikieltäytyminen ei auta koskaan. Olin kuitenkin niin ähkynä mätettyäni marraskuusta saakka suklaata rasiakaupalla, että tauko tuntui tulevan tarpeeseen. Lisäpotkuna motivaatiolle toimi mun fyssari, joka aloitti oman karkkilakkonsa viikkoa aiemmin.




Viikko 1
Ekat kaksi päivää menivät suunnattomassa karkintuskassa ja mieli hakeutui koko ajan kaapissa oleville jämäbokseille. Heitin ne sitten kaikki roskiin. Samalla järkkäsin keittiön karkkilaatikon, josta lähtikin aika kasa pussin pohjallisia ja puoliksi syötyjä pastilliaskeja. Pakastimen jäätelöosasto pitää vielä jonain päivänä inventoida. Sitten alkaa herkkuhäiriköiden armeija olla minimissä.

Kolmantena päivänä alkoi helpottaa, kun vaan muisti syödä jotain tasaisin väliajoin. Tässä vaiheessa mulle on ihan sama kuinka terveellisesti syö, kunhan syö tarpeeksi ja sellaista, mitä ei lasketa karkiksi. Myöhemmin ehtii sitten…

Pa**aa paketissa ja ilman

Tästä aiheesta avaudutaan yleisönosastoilla ja somessa ahkerimmin keväällä, mutta mulle tuli pakottava tarve tilittää siitä juuri tänään.
Kuvittele.
On maailman ihanin auringonpaiste ja pieni pakkanen. Olet kävelyllä koirasi kanssa. Koirasi, joka kuono maassa haistelee koko tienoon ja nappaa suuhunsa silloin tällöin kävyn tai havunneulasia tai jääriitettä... tai kivasti jäätyneen kimpaleen toisen koiran pa**aa. 
Ennen pienten lasten kanssa tienpientareita kolunneena ja nyt tuoreena koiranomistajana ihmettelen edelleen, mikä siinä koiran jätösten keräämisessä on se vaikein osuus. Kakkapussirulla ei paina taskussa paljoa. Siitä saa helposti pussin repäisemällä irti. Kun pussiin työntää kätensä, poimii jätökset ja kääntää pussin sitten ympäri, ei homma ole edes sottaista ja kädetkin pysyvät puhtaina. Pusseille on vieläpä monin paikoin useita roskiksia ulkoilureittien varsilla, joten sitä ei tarvitse taatusti kannella mukanaan montaa kilometriä.



Asia on harmittanut mua ennenkin, mutta tä…

Työnantajat, piiloista pois

Kysymys: Arvatkaa mikä ottaa joskus raskaasti päähän?
Vastaus: Ammattinsa takia toisten ihmisten arvostelun kohteena oleminen.

Ollaan mieheni kanssa työnantajia. Pelkästään se sana saa joskus muiden pulssin kiihtymään ja meille aletaan haukkua pikapuoliin toisia työnantajia. Lopputulemana on aina se, että pomopuoli on syvältä helvetistä ja jos yksi työnantaja on sieltä, koskee se myös jokaista muuta työnantajaa. Poikkeuksia ei voi olla olemassa.

Tiedättekö. Tällaisessa tilanteessa on kiva alkaa puolustaa työnantajaa. Yleensä kannattaakin pysyä hiljaa.



Kun yhteiskunnassa neuvotellaan uusia työehtosopimuksia, paukutellaan lakkovaroituksia ja vaaditaan suureen ääneen lisää liksaa joka puolella, on silkka itsemurha mennä sanomaan jossain kuuluvansa työnantajapuoleen ja ymmärtävänsä toisenkin puolen asiasta. Sut naulataan ladonseinään seuraavissa sadoissa kommenteissa ja käsketään olemaan puuttumatta asioihin, joista et selvästikään ymmärrä mitään ***tanan riistokapitalisti.

Mutta kun joka…